Patentinhaku Suomessa

Patentti on kielto-oikeus. Patentin haltijalla on oikeus kieltää muilta patenttinsa mukaisen keksinnön ammattimainen hyväksikäyttö. Ammattimaista hyväksikäyttöä on mm. patentoidun tuotteen valmistus, myynti, käyttö ja maahantuonti (ks. tarkemmin patenttilain 3 §).

Kielto-oikeus on alueellisesti rajallinen, se on voimassa niissä maissa, joissa patenttia on haettu ja se on saatu. Kielto-oikeus on voimassa rajoitetun ajan, yleensä korkeintaan 20 vuotta hakemuksen tekemispäivästä. Jotta patentti pysyisi voimassa, siitä on maksettava vuotuiset ylläpitomaksut, ns. vuosimaksut.

Patentti voidaan myydä tai sen suojaamaan keksintöön voidaan myöntää käyttölupa eli lisenssi. Käyttöluvan saaja maksaa patentin haltijalle hyvityksenä esimerkiksi määräprosentin keksinnön tuottamista tuloista eli ns. rojaltia. Patentilla pyritään suojaamaan yrityksen tai yksityisen keksijän tuotekehitystulokset. Se on henkisen omaisuuden suoja-aita tai vakuutus samaan tapaan kuin aidat, lukot ja vakuutukset suojaavat konkreettista omaisuutta.

Valtiovallan kannalta katsoen patentti on vaihtokauppa keksijän kanssa. Keksijä kertoo keksintönsä patentin myöntävälle viranomaiselle ja suostuu siihen, että keksintö julkistetaan tietyn ajan kuluttua (yleensä 18 kk tekemispäivästä). Vastineeksi hän saa yksinoikeuden keksintöön tietyksi ajaksi, mikäli keksintö täyttää sille laissa asetetut vaatimukset.

Patenttijärjestelmällä pyritään saamaan keksinnöt julkisiksi. Muut voivat lukea patenttijulkaisuista, mitä on jo keksitty, ja parantaa niitä tai suunnata tutkimuksensa muulle alueelle. Näin yritysten ja yhteiskunnan tutkimusvarojen käyttö tehostuu, koska ei keksitä ruutia kahteen kertaan