Laajalti tunnettujen tavaramerkkien luettelo

Luettelo erillinen tavaramerkkirekisteristä

Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) on 6. päivänä kesäkuuta 2007 tekemällään päätöksellä perustanut luettelon, johon voidaan hakemuksesta merkitä Suomessa laajalti tunnettuja tavaramerkkejä (LTM). Luettelon pitäminen on osa viraston maksullista palvelutoimintaa, joka toteutetaan ilman laki- tai asetusmuutoksia.

Perustettu luettelo ei ole tavaramerkkirekisterin osa vaan siitä selvästi erillinen tietokanta. Luettelo on julkinen ja siitä annetaan maksullisia otteita.

Luettelon merkitys

Luettelon tarkoitus on palvella elinkeinoelämää, asiamiehiä ja kaikkia muita tahoja, joilla syystä tai toisesta on tarvetta saada tietoa laajalti tunnetuista merkeistä. Luettelo on avuksi tehtäessä tavaramerkkejä koskevia ennakkotutkimuksia ja sekoitettavuustutkimuksia. Näin ollen luettelolla on tavaramerkkiriitoja ennalta ehkäisevä vaikutus.

Mikäli virasto käsitellessään myöhempiä tavaramerkin rekisteröintihakemuksia havaitsee tutkimuksissaan luetteloon merkityn sekoitettavissa olevan merkin, ilmoitetaan tästä niin hakemuksen tekijälle kuin aikaisemman laajalti tunnetun merkin haltijalle riippumatta siitä mihin luokkaan tai luokkiin merkkiä haetaan rekisteröitäväksi.

Luettelon tietoa ei tavaramerkin rekisteröintihakemusten osalta oteta huomioon viran puolesta relatiivisena esteenä. Näin ollen jää aikaisemman laajalti tunnetun merkin haltijan harkittavaksi, haluaako tämä tehdä väitteen myöhempää rekisteröityä tavaramerkkiä vastaan. Mahdollisen väitemenettelyn lopputulos ei johda viran puolesta luettelon tietojen muutoksiin.

Luetteloon ottamisen edellytyksiä

Luetteloon ottamisen edellytyksenä on, että luetteloitava merkki on tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin mukaisesti Suomessa laajalti tunnettu. Laajalti tunnetun tavaramerkin käsite perustuu yhteisölainsäädäntöön, jonka tulkintaa ohjaa yhteisöjen tuomioistuin.

Hakemukseen ja luetteloon merkitään ne tavarat ja/tai palvelut, joille tavaramerkin katsotaan olevan laajalti tunnettu. Toisekseen luetteloon tehdään merkintä siitä kohderyhmästä tai niistä kohderyhmistä, joissa merkin tunnettuus on todettu. Hakijan tulisikin merkitä hakemukseen se kohderyhmä, jossa katsoo oheistetun näytön osoittavan merkin olevan laajalti tunnettu. Mikäli hakemuksessa ei ole mainintaa kohderyhmästä, katsotaan kohderyhmäksi kaikki suomalaiset.

Hakemukseen pitää oheistaa näyttö merkin tunnettuudesta. Merkin tunnettuutta arvioidaan siinä yleisössä, joka on kyseisen merkin kohderyhmä. Tunnettuuden tasoa arvioitaessa otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat kuten esimerkiksi markkinaosuus, merkin markkinointikustannukset, merkin käytön intensiivisyys, kesto ja maantieteellinen laajuus.

Maantieteellisesti merkin edellytetään olevan tunnettu olennaisessa osassa Suomea. Yhteisöjen tuomioistuimen ennakkotapausten valossa edellytetään myös, että merkittävän osan kohdeyleisöä on tunnettava tavaramerkki.

Merkillä varustettujen tavaroiden markkinaosuus ja asema markkinoilla on arvokas tieto arvioitaessa merkin tunnettuutta, koska markkinaosuus kertoo suoraan prosenttiosuutena kokonaismarkkinoista kuinka moni kohderyhmästä todella ostaa merkillä varustettuja tavaroita.

Erityisen hyvänä näyttönä pidetään tunnettuus- tai markkinatutkimuksia. Tutkimusten tulisi olla itsenäisten ja riippumattomien toimijoiden tekemiä. Arvioitaessa itse tutkimuksen luotettavuutta viraston täytyy ensinnäkin tietää kuka tutkimuksen on tehnyt pystyäkseen arvioimaan tutkimuksen luotettavuutta. Toiseksi viraston tulee tietää tutkimuksen kohderyhmä, haastateltujen lukumäärä sekä sukupuoli- ja ikäjakauma. Mikä on riittävä haastateltujen lukumäärä, on riippuvainen kohderyhmän koosta, mutta jos kohderyhmänä on kaikki Suomalaiset, tulisi se myös näkyä haastateltavien lukumäärässä. Kolmanneksi viraston tulee tietää käytetty tutkimusmenetelmä ja olosuhteet, joissa tutkimus on tehty. Tätä varten tutkimusraportin tulee sisältää tiedot kysymyksistä, jotka on esitetty. On myös tärkeätä tietää miten ja missä järjestyksessä kysymykset on esitetty. Merkin spontaani tunnettuus on siis vahvempi näyttö merkin laajalti tunnettuudesta kuin johdattelevilla kysymyksillä saatu autettu tunnettuus. Hakemukseen tulee siten liittää tutkimusraportti kokonaisena eikä ainoastaan lyhennettynä versiona, jotta virasto pystyy arvioimaan kyseisen näytön arvoa.

Kolmas keino osoittaa merkin tunnettuutta on mainonta ja markkinointimateriaali. Kyseisen materiaalin luonne ja määrä kertoo useimmiten merkin käyttämisen intensiivisyydestä, käytön maantieteellisestä laajuudesta sekä merkin käytön kestosta. Mainontaan ja markkinointiin käytetty kokonaisrahamäärä voi myös olla merkittävä osa näyttöä, mikäli hakija pystyy osoittamaan markkinointibudjetin suhteellisen osuuden koko alan markkinointikustannuksista. Merkin käytön intensiivisyyttä, laajuutta ja kestoa koskevaa näyttöä voidaan esittää myös erilaisten merkin tunnettuutta koskevien todistusten muodossa. Näitä todistuksia voivat antaa mm. elinkeinonharjoittajien etujärjestöt sekä muut kohderyhmään kuuluvat tahot. Merkin käytön kestoa ja laajuutta epäsuorasti tukevaa näyttöä voidaan lisäksi esittää aiempien tavaramerkkirekisteröintien muodossa, vaikka merkin rekisteröinti ei edellytys merkin tunnettuudelle olekaan.

Merkin arvo voi olla myös yksi indikaatio merkin tunnettuudesta. Hakemuksessa voidaan merkin arvoa selvittää erilaisten tutkimusten ja listausten avulla sekä esimerkiksi merkin lisensointia koskevalla näytöllä.

Vuosikertomukset ja muu hakijan toimintaa koskeva materiaali kertoo useimmiten epäsuorasti merkin käytöstä. Toisaalta myynnin volyymista ja liikevaihdosta kertovat luvut voivat myös olla osa näyttöä. Näiden merkitystä arvioidessa tulee kuitenkin ottaa huomioon markkinoiden koko ja itse tavaroiden luonne. Hakijan tulisi siis pystyä osoittamaan relevanttien markkinoiden koko, jotta myyntiä koskevia lukuja pystytään vertailemaan. Myyntiä koskeva näyttö tukee enemmänkin markkinaosuutta ja merkkitietoisuutta koskevaa näyttöä.

Tuomioistuinten ja viranomaisten päätökset, jotka koskevat merkin laajalti tunnettuutta, voivat olla myös yksi tapa osoittaa näyttöä tunnettuudesta. Virasto ei kuitenkaan ole sidottu tuomioistuinten tai viranomaisten päätöksiin, vaikka niillä tosiasiallista vaikutusta viraston ratkaisuun voi ollakin.

Tässä esitetty lista ei ole mitenkään tyhjentävä, joten näyttöä merkin laajalti tunnettuudesta voidaan osoittaa missä muodossa tahansa. Arvioinnissa otetaan huomioon kaikki hakemukseen liitetty relevantti näyttö.

Laajalti tunnettujen tavaramerkkien luetteloon otetut ja siitä poistetut merkit kuulutetaan Tavaramerkkilehdessä.

Hakemuksen käsittely

Hakemuksen käsittelyn edellytyksenä on, että hakemusmaksu on maksettu. Hakemusasiakirjoihin sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (21.5.1999/621). Siten hakemuksen yhteydessä toimitettu materiaali on samalla tavalla julkista kuin tavaramerkin rekisteröintihakemuksen yhteydessä toimitettu.

Mikäli virasto katsoo tarpeelliseksi, se voi pyytää kirjeellä hakijaa täydentämään hakijan virastoon toimittamaa selvitystä 8 viikon määräajassa. Tarvittaessa voidaan myöntää saman pituinen lisäaika. Mikäli hakija ei vastaa määräaikaan mennessä, virasto ratkaisee hakemuksen jo toimitetun aineiston perusteella.

Laajalti tunnettua tavaramerkkiä koskevaa hakemusta on sen vireillä ollessa mahdollisuus hakijan pyynnöstä supistaa tai laajentaa siten, että merkin kohderyhmä ja/tai tavarat tai palvelut muuttuvat alkuperäisestä laajuudestaan.

Mikäli virasto katsoo, ettei merkkiä lisäselvityksen jälkeenkään voida ottaa laajalti tunnettujen merkkien luetteloon, hakijalle toimitetaan perusteltu ilmoitus siitä ettei merkkiä voida merkitä luetteloon. Ilmoituksesta ei voi valittaa. Mikäli merkki hyväksytään luetteloon merkittäväksi, siitä lähetetään ilmoitus hakijalle. Ilmoitus sisältää myös kehotuksen maksaa luetteloon merkintämaksu uhalla, että muutoin hakemus katsotaan rauenneeksi eikä merkkiä merkitä luetteloon. Sen jälkeen kun maksu on tullut virastoon, merkki merkitään luetteloon ja merkintä kuulutetaan Tavaramerkkilehdessä. Merkinnästä ilmoitetaan hakijalle erillisellä ilmoituksella, johon on liitetty merkkiä koskeva luettelon ote.

Luettelomerkinnän voimassaolo ja uudistaminen

Merkintä luettelossa pysyy voimassa 5 vuotta. Viiden vuoden aika lasketaan luetteloon merkitsemispäivästä. Merkintä voidaan uudistaa hakemuksesta viideksi vuodeksi kerrallaan. Uudistamista voidaan hakea aikaisintaan kuusi kuukautta ennen viiden vuoden päättymistä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen päättymisestä.

Uudistamisen yhteydessä haltijan tulee toimittaa näyttö merkin tunnettuudesta samoin kuin hakemusvaiheessa. Näyttö voi tosin tällöin tapauksesta riippuen olla vähäisempikin. Uudistamishakemuksen yhteydessä luetteloon merkitsemisen edellytykset tutkitaan virastossa kuten hakemusvaiheessa. Tarvittaessa virasto pyytää lisäselvityksiä merkin haltijalta.

Merkintää uudistettaessa on mahdollista laajentaa luettelomerkintää esim. kohderyhmän ja/tai tavaroiden ja palveluiden osalta. Tämä johtuu siitä, että käytännössä uudistamishakemuksen käsittely ja maksut eivät eroa siitä, että haltija hakisi kokonaan uutta merkintää luetteloon.

Luettelomerkinnän poistaminen

Luettelomerkinnän poistamista voi vaatia kuka tahansa, jos merkki on otettu luetteloon vastoin 6 §:n 2 momentin edellytyksiä tai merkin tunnettuus ei enää täytä säännöksen edellytyksiä. Poistamista varten virastoon tulee toimittaa ilmoitus merkistä, joka halutaan poistettavaksi sekä perustelut, miksi poistaminen tulisi tehdä. Lisäksi tulee maksaa poistamispyyntömaksu. Poistaminen voi tapahtua myös osittaisena.

Luetteloa koskeviin ratkaisuihin ei ole valitusoikeutta

Luettelon tarkoituksena on lisätä tietoisuutta laajalti tunnetuista tavaramerkeistä ja siten ehkäistä ennalta ristiriitatilanteiden syntymistä. Näin ollen rekisteriviranomaisen luetteloa koskevat ratkaisut eivät informatiivisena lisäpalveluna ole sen tyyppisiä oikeusvaikutuksia tuottavia päätöksiä, jotka voitaisiin perustuslain 21 §:n mukaisesti saattaa tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Mikäli PRH ei ole hyväksynyt hakemuksen tarkoittamaa merkkiä laajalti tunnettujen merkkien luetteloon tai mikäli PRH on poistanut luetteloon otetun merkin, voi oikeudenhaltija saattaa asian uudelleen viraston käsiteltäväksi. Uusi hakemus voi menestyä esimerkiksi olosuhteiden muututtua tai mikäli virastolle toimitetaan lisäaineistoa uuden hakemuksen yhteydessä.