Toimi eri lailla kuin toimialasi muut yritykset

Miten innovatiivisia suomalaiset yritykset ja yrittäjät ovat? Voiko innovatiiviseksi opetella? Näitä kysyttiin Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäeltä. Vastaukset ovat kuin raikas tuulahdus, jotka ravistavat luutuneita käsityksiä ja kannustavat tapaan toimia eri lailla.

Tuulenmäen mielestä keskimääräisesti ajateltuna suuret suomalaiset yritykset eivät ole kovin innovatiivisia.

”Isoissa yrityksissä kaikki tuppaa olemaan prosesseja ja prosessin syvin olemus on vähentää variaatioita.”

Pienissä yrityksissä on sen sijaan paljon potentiaalia. Kasvuhenkiset yritykset ovat innovatiivisia, mutta toisaalta meillä on valtava määrä elämäntapayrittäjiä, jotka eivät aio eivätkä halua kasvattaa liiketoimintaansa.

”Ihmiset eivät useinkaan tule ajatelleeksi kuinka hyviä me suomalaiset olemme poikkitieteellisessä tekemisessä. Se perustunee siihen, että meitä on niin vähän ja yhdessä on ollut pakko tehdä. Suomalaiset ovat tehneet monitieteistä yhteistyötä paljon pidempään verrattuna vaikkapa Standfordin yliopistoon tai muihin tieteen edelläkävijöihin”, Tuulenmäki huomauttaa.

”Meillä on hyvä koulutustausta ja matala hierarkia. Tämä on mahdollistanut sen, että varsin monimutkaisista asioista pystytään puhumaan tavalla, jota kaikki ymmärtävät. Emme ole innovaatioiden kaupallistajia, vaan toimimme hyvin teknisorientoituneesti. Olemme enemmän rakentajia kuin myyjiä.”

Miten oppia innovatiiviseksi

Tuulenmäen mielestä suomalaisten yritysten pitäisi tavoitella ja keksiä strategisia eli koko organisaation toimintatapaan liittyviä innovaatioita. Tämä on riittävän kunnianhimoinen tavoitetaso, jota muiden on vaikea kopioida. Muutoksen pitää mennä riittävän syvälle ja annettava kilpailuetua ainakin siksi aikaa, että ehditään tehdä taas uusi muutos.

”Toimintatapoihin liittyvissä innovaatioissa ulkopuolinen voi ulkokohtaisesti katsoa, että tuollaista te näytätte tekevän. Se saattaa jopa pystyä jotkut osat tekemään niistä itsekin. Toimintatavan muutos on kuitenkin prosessi, joka ei ole ikinä paikallaan. Siksi ulkopuolisen on hirvittävän vaikeaa tehdä sitä samalla lailla.”

”Useissa tapauksissa se on lähes mahdotonta. Toimintatapaan liittyy niin paljon esimerkiksi kulttuurillisia tai ajankohtaan liittyviä asioita, että samaa temppua on mahdoton toistaa, jollei ole edennyt samaa kehityspolkua pitkin.”

Ja miten tämä temppu sitten tehdään. Tuulenmäki korostaa, että se on ainakin kahden asian summa.

”Ensinnäkin niiden uusien ideoiden, joita pyöritellään, täytyy olla sitä luokkaa uusia, että ne eivät ole uusia vain yritykselle, vaan koko toimialalle.” ”Tämä kuulostaa aluksi vaikealta, mutta kun alkaa perata saman toimialan yrityksiä, niin ne ovat äärettömän samanlaisia”, hämmästelee Tuulenmäki. ”Huonekaluliikkeistä iskut ja askot ovat erittäin samanlaisia, mutta IKEAssa ei tarvitse olla kuin minuutti tai kaksi, niin huomaa että asiakkaan rooli on siellä merkittävällä tavalla erilainen.”

Tie uusille tavoille toimia on siis auki. Haaste onkin siinä, että ideat, jotka vaikuttavat koko organisaation tapaan toimia, ovat luonteeltaan sen tyyppisiä, ettei muutosta pelkällä suunnittelulla saada aikaan. ”Uusi täytyy luoda kokeilemalla ja vasta sitten vastaan tulee sellaisia ongelmia ja kysymyksiä, joita ei lähtötilanteessa yksinkertaisesti pystytä edes näkemään. Ensin on otettava askeleet, kohdattava ongelmat ja ratkaistava ne.”

Suunnittelemattomuuden autuus

”Olen monesti sanonut, että Suomessa pitäisi keskittyä sellaisiin asioihin, joita ei voi suunnitella. Meillä pitäisi olla vain sellainen haju, että tuolla suunnassa on jotain arvokasta ja sitten lähdetään pienillä kokeiluilla kohti tätä isoa asiaa.”

Tuulenmäki siis edustaa ajatusta, jossa ensin kokeillaan ja speksi syntyy näiden kokeilujen tuloksena siinä matkan varrella. Vallitsevammassa mallissa ensin suunnitellaan huolella ja tehdään pilotti, jonka pohjalta idea toteutetaan.

”Suunnittelemattomuus vaatii ihan erilaisten mittareiden käyttöä eli kokeilujen mittaamista ja niistä kertomista. Tavallaan jopa virheiden määrää olisi mitattava: tuleeko niitä riittävän nopeasti ja halvalla, jotta myös tulokseen päästään oikeassa tempossa.”

Tuulenmäki heittääkin ilmaan ajatuksen, josko yritys joskus toimisi niin, ettei se vähään aikaan suunnittelisi mitään. Tulokset voisivat olla paljon parempia.

”Kokeilujen puute on Suomessa aivan huumaavaa. Kaikki organisaatiot on rakennettu siten, ettei niillä ole minkäänlaisia mekanismeja tai ”nopean toiminnan joukkoja”, joilla ne voisivat kokeilla jotain.”

Tunnustus lämmittää aina

Tuulenmäen mielestä INNOSUOMEn kaltaisille kilpailuille on tilaus ja niitä voisi olla paljon enemmänkin. ”Voisimme antaa paljon enemmän tunnustusta niille, jotka ovat jotain yrittäneet ja siinä vielä onnistuneet.””Jos minulta kysyttäisiin, niin innovatiivisuudesta voisi antaa tunnustusta vielä isommin: mennään stadionille ja täytetään se. Todella moni ihminen saisi oikein kunnolla buustia itselleen”, innostuu Tuulenmäki.