Siirry sisältöön Hakusivu Sivukartta
Mallioikeudet | Patentit | Säätiörekisteri | Tavaramerkit | Yhdistysrekisteri | Yrityskiinnitykset | Hyödyllisyysmallit | Kaupparekisteri
Etusivu
>
Patentit
>
Näitä kysytään usein
Patentti on kielto-oikeus. Patentin haltijalla on oikeus kieltää muilta patenttinsa mukaisen keksinnön ammattimainen hyväksikäyttö. Ammattimaista hyväksikäyttöä on mm. patentoidun tuotteen valmistus, myynti, käyttö ja maahantuonti tai patentoidun menetelmän käyttö (ks. tarkemmin patenttilain 3 §).
Kielto-oikeus on alueellisesti rajallinen, se on voimassa niissä maissa, joissa patentti on haettu ja saatu. Kielto-oikeus on voimassa rajoitetun ajan, yleensä korkeintaan 20 vuotta hakemuksen tekemispäivästä. Kielto-oikeus on voimassa vain, jos patentti on voimassa. Jotta patentti pysyisi voimassa, siitä on maksettava vuotuiset ylläpitomaksut, ns. vuosimaksut.
Patentti ei anna haltijalle ilman muuta lupaa ammattimaiseen käyttöön, koska ammattimaiselle käytölle voi olla esteitä:
Patentti suojaa sen keksinnön tai ne keksinnöt, jotka on määritelty patenttivaatimuksissa. Keksinnön selitystä voidaan käyttää apuna vaatimusten tulkinnassa.
Keksintö voi olla esimerkiksi uusi menetelmä, laite, tuote tai tällaisen uusi käyttö. Yhdessä patenttihakemuksessa voi olla kaikkiin näihin "kategorioihin" kuuluvia vaatimuksia, kunhan niitä yhdistää yksi yhteinen keksinnöllinen ajatus.
Tuotevaatimus suojaa tuotteen esim. sen valmistus- tai käyttötavasta riippumatta. Menetelmävaatimus suojaa sekä siinä määritellyn menetelmän että tällä menetelmällä valmistetun tuotteen, olipa patentissa tuotevaatimusta tai ei. Jos tuote kuitenkin voidaan valmistaa jollakin muullakin menetelmällä, ei menetelmäpatentti voi estää tätä. Käytännössä voi olla hankala valvoa menetelmäpatenttia, jos lopputuotteesta ei näy, millä menetelmällä se on tehty. Tunnetun tuotteen uusi käyttö voidaan myös patentoida.
Patentoitavan keksinnön on oltava uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käyttökelpoinen. Kun patentoitavuutta arvioidaan, verrataan patenttivaatimusten määritelmää aiemmin tunnetuksi tulleisiin ratkaisuihin. Aikaraja on hakemuksen tekemispäivä (tai etuoikeuspäivä). Patentoitavuuden kannalta ratkaisevaa on kaikki se, mikä on tullut tunnetuksi ennen tekemispäivää (ks. tarkemmin patenttilain 2 § 2 momentti).
Käytännössä keksintö on uusi, jos sen patenttivaatimuksien mukaista ratkaisua ei ole esitetty missään muualla, Suomessa tai maailmalla.
Keksinnöllisyyttä arvioitaessa mietitään alan keskitason ammattimiehen taitoja. Jos keksintö olisi hänelle ilmeinen, ei siihen voi myöntää patenttia.
Teollisella käyttökelpoisuudella tarkoitetaan pääasiassa sitä, että keksintö on ratkaisu johonkin tekniseen ongelmaan tai että keksinnöltä edellytetään teknistä tehoa, teknistä vaikutusta. Patenttilain 1 §:ssä on luettelo keksinnöistä, joita ei sellaisenaan katsota teollisesti käyttökelpoisiksi ja patentoitavaksi, vaikka ne olisivat uusia ja keksinnöllisiä.
Ei voi, jos idealla tarkoitetaan jotain tavoitteen tapaista tarvetta malliin "Olis kiva, jos olis olemassa tällainen tuote" tai "Pitäis saada kännykkä, joka tekee sitä ja tätä".
Patentoitava keksintö on idean konkreettinen ratkaisu, laite, tuote, menetelmä, jolla tuohon tavoitteeseen päästään. Laite ja tuote määritellään sen rakenteellisilla yksityiskohdilla, osilla. Menetelmä määritellään suoritettavilla menetelmävaiheilla.
Patenttia on haettava viimeistään silloin, kun keksintö on tulossa julkiseksi, muiden tietoon. Patenttihan myönnetään vain keksintöön, joka on uusi. Keksintöä ei siksi pidä julkistaa ennen kuin patenttihakemus on tehty, koska julkiseksi tullut keksintö ei ole enää uusi eikä niin ollen patentoitavissa.
Keksinnön kehittämisvaiheessa on syytä olla varovainen siitä julkisuuteen annettavien tietojen suhteen. Keksintöä ei pidä kokeilla julkisilla paikoilla, ei esitellä messuilla tai lehdissä, ei kertoa siitä esimerkiksi esitelmässä tai painattaa siitä esitteitä ja levittää niitä ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.
Patenttia ei kuitenkaan pitäisi hakea ennen kuin keksinnön kehitystyö on riittävän pitkällä. Ettei käy niin, että patenttia haetaan ja se saadaan johonkin alkuvaiheen ratkaisuun, mutta se ei suojaa lopullista myyntituotetta.
Patenttihakemus tehdään patenttiviranomaiselle, joka Suomessa on Patentti- ja rekisterihallitus. Se tehdään kirjallisesti.
Patenttihakemuksen osat ovat:
Suomessa myönnetty patentti suojaa keksinnön vain Suomessa. Mikäli suojaa halutaan myös ulkomailla, sitä on haettava siellä erikseen. Ulkomaiset hakemukset on syytä tehdä vuoden kuluessa ensihakemuksesta (so. suomalaisesta hakemuksesta). Ulkomaiset patenttihakemukset voidaan tehdä joko suoraan kunkin maan patenttivirastoon tai hyödyntäen esim. kansainvälistä patentinhakujärjestelmää (PCT-järjestelmä) tai eurooppalaista patentinhakujärjestelmää (EPC-järjestelmä).
Hakemuksen sisältöä ja hakuprosessia on kuvattu tarkemmin Patenttioppaassa. Ulkomaisesta patentinhausta ks. kohta Patentinhaku ulkomailla.
Hakemusta tehtäessä on maksettava hakemusmaksu. Kun patentti myönnetään, ennen myöntämistä siitä tehdään julkaisu, josta peritään julkaisumaksu, ks. Hinnasto.
Patenttihakemus ja patentti pidetään voimassa vuosimaksuilla. Ensimmäinen vuosimaksu tulee maksettavaksi toisen hakemisvuoden lopussa.
Mikäli hakija käyttää asiantuntijan, esimerkiksi ammattimaisen patenttiasiamiehen palveluja, asiamies velottaa tekemästään työstä.
Kun patenttia haetaan ulkomailla, joudutaan useimmissa tapauksissa käyttämään ainakin ko. maassa olevaa patenttiasiamiestä. Useimmiten on ehkä hyvä ottaa ensin avuksi kotimainen patenttiasiamies, jolla on kontaktit eri maihin ja joka osaa antaa neuvoja eri maiden patenttijärjestelmistä.
Ulkomailla haettaessa kustannuksia lisäävät käännökset. Kussakin maassa on haettava ko. maan virallisella kielellä. Käännöksen kustannukset ovat luonnollisesti riippuvaisia hakemuksen pituudesta.
Patenttilain mukaan keksintö kuuluu keksijälle. Keksijä voi siirtää oikeutensa toiselle.
Mikäli keksijä on toisen palveluksessa, työnantaja voi työsuhdekeksintölain perusteella saada oikeuden keksintöön. Työsuhdekeksintölakia sovelletaan silloin, kun toisen työssä (tai virkasuhteessa) oleva henkilö tekee Suomessa patentilla suojattavissa olevan keksinnön, joka kuuluu hänen työnantajansa toimialaan.
Työntekijän ja työnantajan oikeudet työsuhdekeksintöön riippuvat siitä, kuinka kiinteässä yhteydessä keksinnön synty on ollut työntekijän työtehtäviin.
Työsuhdekeksintölaki löytyy Finlex-tietokannasta Internetistä Ks. Laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 656/67, muutettu vuonna 1988, nro 526/88 ja vuonna 2000, nro 1078/2000.
Patenttia saa ja voi hakea keksijä tai se, jolle hän on oikeutensa siirtänyt. Kun on kyse työsuhdekeksinnöstä, keksijän on ensin ilmoitettava työnantajalle keksinnöstään ja aikeistaan hakea siihen patenttia. Vasta 1 kk:n kuluttua ilmoituksesta hän voi tehdä hakemuksen.
Patentin hakuun tarvitaan teknisen tietämyksen lisäksi patenttiasiain tuntemusta. Siksi voi olla viisasta ottaa avuksi asiantuntija. Vaikka patenttiasiamiehen käyttö ei ole pakollista, jos hakija asuu Suomessa, se on suositeltavaa mm. seuraavista syistä:
Tulee, ainakin jos patentti myönnetään. Patentoitu keksintö on aina julkinen keksintö.
Kun patenttihakemus tehdään, se on ensin salainen 18 kk. Suomessa hakemuksen jotkin tunnistetiedot (hakijan nimi, hakemusnumero, tekemispäivä yms.) tulevat julkiseksi välittömästi. Tiedot suomalaisista patentti- ja hyödyllisyysmallihakemuksista löytyvät PatInfo-patenttirekisteristä parin päivän viiveellä.
Jos patenttihakemus on edelleen vireillä silloin, kun 18 kk on kulunut joko hakemuksen tekemispäivästä tai varhaisimmasta etuoikeudesta, koko hakemus tulee julkiseksi. Pohjoismaissa julkiseksi tulevasta hakemuksesta painetaan tiivistelmäjulkaisu ja julkiseksitulosta tiedotetaan patenttilehden L-osassa.
Hyödyllisyysmallihakemus tulee julkiseksi, kun hakemus johtaa rekisteröintiin. Julkiseksituloa on mahdollisuus pitkittää 15 kk hakemispäivästä.
Julkisista hakemuksista on mahdollisuus tilata kopioita PRH:n kirjastosta maksua vastaan. Jos hakemus on tehty vuonna 2001 tai myöhemmin ja se on tullut julkiseksi, asiakirjat löytyvät PatInfo-rekisteristä, ks. linkki yllä.
Patentin hakemiseen ei tarvita prototyyppiä. Patenttivirasto voi pyytää keksinnöstä mallikappaleita tai näytteitä silloin, kun se on välttämätöntä keksinnön selityksen ymmärtämiseksi. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista.
Patentti- ja rekisterihallitus tutkii, että
Patentoitavuus varmistetaan vertaamalla patenttivaatimuksien mukaista keksintöä varsinkin patenttikirjallisuudesta löytyviin aikaisempiin ratkaisuihin. Tutkimusmateriaalina käytetään myös alan ammattikirjallisuutta, ammattilehtiä, esitteitä yms.
Keskimääräinen käsittelyaika on 2 - 2,5 vuotta. Kun patentti myönnetään, se tulee taannehtivasti voimaan tekemispäivästä alkaen. Hakemusaika on siis ehdollista suojaa. Jos sinä aikana joku loukkaa sittemmin myönnettävää patenttia, häneltä voi vaatia korvausta loukkauksesta.
Patentti voi olla voimassa korkeintaan 20 vuotta patenttihakemuksen tekemispäivästä. Poikkeuksena tähän ovat lääke- ja kasvinsuojeluaineet, jotka voivat saada suoja-ajan pidennystä enintään 5 vuotta. Pidennystä haetaan erillisellä hakemuksella, ns. lisäsuojatodistushakemuksella.
Vireillä oleva patenttihakemus ja myönnetty patentti pidetään voimassa vuosimaksut maksamalla. Jos vuosimaksu jää maksamatta, patenttihakemus / patentti raukeaa.
Yleisneuvoja hakemuksen laatimiseen saa sekä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa (ELY-keskusten) olevilta Keksintösäätiön innovaatioasiantuntijoilta että Patentti- ja rekisterihallituksen neuvontainsinööreiltä, puhelin 029 509 5858, sähköposti neuvonta.patentti@prh.fi, palvelu avoinna arkisin klo 9-15.
Patenttiasiamiehet laativat hakemuksia toimeksiannosta, ks. kohta Patenttiasiamiehet.
On. Patentin haltijat hyötyvät saamistaan yksinoikeuksista sen ajan, jonka ne ovat voimassa. Muut saavat käyttöönsä tietoa. Patenttijulkaisuista on rakentunut maailman merkittävin teknisen tiedon lähde. Se kattaa kaikki tekniikan eri osa-alueet ja on myös ajallisesti ja maantieteellisesti kattavampi kuin mikään muu yksittäinen tietolähde.
Patenttijulkaisuissa kuvataan yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti uusia teknisiä ratkaisuja, niiden käyttökohteita ja vieläpä alalla havaittuja ongelmia. Tätä tietoa voi käyttää omassa tuotekehityksessä uuden ideointiin. Valtaosa patenttijulkaisuista löytyvästä teknisestä tiedosta on vapaasti hyödynnettävissä, koska suuri osa patenttihakemuksista ei etene patenteiksi saakka ja vain voimassa pidetty patentti on haltijansa yksinoikeutta.
Voimassa olevat patenttioikeudet – tuotteen mahdolliset valmistus- ja markkinointiesteet – selviävät vain patenteista ja patentti-informaatiosta. Jotta vältytään loukkaamasta toisten patentteja, on tiedettävä, mitä omaan alaan liittyvät yritykset patentoivat. Patentinloukkaustilanteissa tietämättömyys ei käy puolustuksesta!
Teknisen tiedon lisäksi patentti-informaatio on kaupallista tietoa. Patenteista käy ilmi, mihin tekniikkaan ja mille markkina-alueille kilpailijat panostavat.
Patenttitietoa kannattaa ja tulee käyttää erityisesti tuotekehityksessä uusien ideoiden saamiseen, oman alan tekniikan ja kilpailijoiden seuraamiseen ja patenttiloukkausten välttämiseen.
Patenttijulkaisuja voi hakea ja lukea maksutta esimerkiksi Internetin patenttitietokannoista. Hyvä tietolähde on mm. espacenet-tietopankki ja varsinkin sen maailmalaajuinen patenttitietokanta (yli 30 miljoonaa patenttijulkaisua), ks. fi.espacenet.com. Kattavien tekniikan uutuushakujen tekoon patenteista eivät ilmaistietokannat silti aina riitä.
Maksuttomia patenttitietokantoja on lueteltu sivustolla kohdassa "Linkkejä".
Patentti- ja rekisterihallituksen lukusalissa (Olavinkatu 1 A) voi käydä lukemassa paperijulkaisuja. Tekniikan aloittain järjestetty kokoelma kattaa pohjoismaiset julkaisut, julkaisut Saksasta, Sveitsistä, Isosta-Britanniasta, USA:sta, kansainvälisen patentinhakujärjestelmän (PCT) julkaisut ja Euroopan patenttiviraston julkaisut.
Patentti- ja rekisterihallituksen neuvontayksiköltä voi tilata ennakkouutuustutkimuksen (ks. tarkemmin kohta Patenttiyksikön palvelut). Samoin patenttiasiamiestoimistot tekevät tutkimuksia (yhteystiedot löytyvät kohdasta Patenttiasiamiehet).
Patentoidut keksinnöt löytyvät patenttijulkaisuista. Kun tutkitaan, onko keksinnön käytölle patenttiesteitä, etsitään patenttitietokantoja ja/tai patenttiviraston julkaisukokoelmaa käyttäen kaikki ko. tekniikkaan liittyvät patentit ja patenttihakemukset, jotka ovat voimassa (tai voivat tulla voimaan) siinä maassa, jossa keksintöä tultaisiin käyttämään. Keksintöä verrataan esiin tulleiden patenttien ja patenttihakemusten vaatimuksiin. Samalla tavoin käydään läpi myös hyödyllisyysmallit.
Patenttiesteiden eli valmistus- ja markkinointiesteiden tutkiminen vaatii sekä kyseisen tekniikan alan ja patenttihaun hyvää hallintaa että kokemusta patenttivaatimusten suojapiirin tulkinnasta. Vaativuutensa takia näissä tutkimuksissa on syytä turvautua alan ammattilaisten apuun.
Patenttihakemusten ja patenttien voimassaolosta saa varmimmin tiedon ko. maan patenttivirastosta. Patentti on voimassa niin kauan kuin sen haltija maksaa siitä vuosittaisen maksun patenttivirastoon (korkeintaan kuitenkin 20 vuotta tekemispäivästä).
Patentti- ja rekisterihallituksen neuvontayksiköstä, puh. 029 509 5858, sähköposti neuvonta.patentti@prh.fi , palvelu avoinna arkisin 9-11 ja 12-15, tai kirjasto- ja informaatiopalvelusta voi tilata patenttiperhetutkimuksen, josta selviää, missä maissa keksintöön on myönnetty patentti ja onko patentti vielä voimassa. Patenttiperhetietokanta ei kuitenkaan kata kaikkia maailman maita ja joidenkin maiden tiedot voivat olla puutteellisia. Patenttiperhetutkimus on siis suuntaa antava.
Patenttitietokannoista saadaan esiin kilpailijan nimissä olevat patenttihakemukset ja patentit. Tämä perustuu siihen, että jokaisesta patenttijulkaisusta käy ilmi, kuka on patentin hakija ja kuka tai ketkä ovat keksijöinä. Tietokanta valitaan sen mukaan, minkä maan tai maiden patenttitietoja halutaan.
Jos ei olla tekemisissä minkäänlaisen teollisesti käyttökelpoisen tuotteen, valmistusmenetelmän tai käytön kanssa, ei patenttiasioihin tarvitse kiinnittää huomiota. On kuitenkin huomattava, että myös kaupassa, rakennustoiminnassa, maanviljelyksessä, metsätaloudessa, puutarhanhoidossa, kalastuksessa, käsityöammateissa yms. tarvittavat menetelmät ja laitteet kuuluvat teollisen käytön piiriin ja voivat siten olla patentoituja.
Patentti on kielto-oikeus eli patentin haltijalla on oikeus kieltää muita käyttämästä patentoitua keksintöä. Kun suunnitellaan
on syytä ensin tarkistaa, onko tuohon tuotteeseen, valmistusmenetelmään tai käyttöön kenelläkään voimassaolevaa patenttia. Patenttia, joka voi estää suunnitelmien toteuttamisen.
Patenttihakuja voi tehdä itse sekä patenttiviraston kirjaston lukusalissa että maksuttomista ja maksullisista Internet-tietokannoista.
Patenttiviraston lukusaliin voi pyytää luettavaksi kiinnostavan tekniikan alan patenttijulkaisut. Oikeiden julkaisujen löytymiseen yli 25 miljoonaa julkaisua ja yli 40 maata kattavasta kokoelmasta tarvitaan ko. tekniikkaa vastaavat patenttiluokat. Patenttiluokituksen selvittämisessä apuna ovat lukusalin luokitusoppaat ja apua saa tarvittaessa myös neuvontainsinööreiltä. Patenttitietokantoja on toista sataa ja niissä on tietoja yli 60 maasta. Tietokannat sisältävät eri maiden patenttijulkaisuja kokonaisuudessaan tai niiden tunniste- ja tiivistelmätietoja sekä patenttiperhe- ja statustietoja. Mikään yksittäinen tietokanta ei sisällä kaikkea saatavissa olevaa patenttitietoa ja tämän takia useimmiten tuleekin käyttää monia eri lähteitä kattavien tiedonhakujen tekoon.
Tietokannat voidaan jakaa kahteen ryhmään: internetin ilmaistietokantoihin ja kaupallisiin ammattilaistietokantoihin (joista osaan pääsee internetin kautta ja kaikkiin ottamalla suoran yhteyden ko. tietopankkiin).
Internetin ilmaistietokannat soveltuvat lähinnä uusimpien esim. kilpailijan patenttihakemusten seurantaan sekä patenttijulkaisujen selaamiseen. Tekniikan tiedonhauissa voidaan näitä tietokantoja käyttää yksinkertaisiin hakuihin, kun halutaan tuntumaa siihen, mitä omalla tekniikan alalla patentoidaan. Kattaviin uutuustutkimuksiin tai tekniikan tason selvityksiin ne sen sijaan eivät ole sisällöltään eivätkä hakuominaisuuksiltaan riittäviä.
Kaupallisissa tietokannoissa puolestaan on mahdollista tehdä laajoja, monipuolisia ja tarkkoja patenttihakuja nopeasti. Tietokantojen käyttö edellyttää niiden sisällön ja rakenteen sekä tiedonhakutekniikan tuntemusta ja niitä käyttävätkin lähinnä patenttitiedonhaun ammattilaiset. Kaupallisia tietokantoja on syytä hyödyntää silloin, kun tehdään kattavia patentteihin liittyvä selvityksiä.
Suomea koskevia ilmaistietokantoja ovat PRH:n
Patentteihin liittyvät tutkimus- ja tietopalvelut ovat yksi Patentti- ja rekisterihallituksen yrityspalvelujen osa-alue. Palvelut perustuvat PRH:n patentti-informaation asiantuntemukseen sekä osaavaan ja tehokkaaseen alan tiedonlähteiden käyttöön.
Tutkimuspalveluja ovat
Tietopalveluja ovat
Alan tutkimuspalveluja tarjoavat myös mm. patenttiasiamiestoimistot.
Ks. lisätietoa PRH:n tutkimus- ja tietopalveluista.