Kryptografia ja patentit

Vaikka jotkut lukuteoreetikot, kuten brittiläinen matemaatikko G.H. Hardy, ovat toisinaan jopa ylpeilleet saavutustensa "hyödyttömyydestä"*, niin vain on käynyt, että muun muassa nykyään niin laajassa käytössä olevat julkisen avaimen salausmenetelmät, kuten monet muutkin kryptografian menetelmät, pohjautuvat lukuteoreettisiin tuloksiin (ja mikäli on uskominen V.I.Arnoldia, Hardylle ominainen huolettomuus ei ole tieteen suurmiehillä edes aivan poikkeuksellista, joskin syyt ovat saattaneet olla vuosisatoja aiemmin erilaiset**). Kryptografian hyödyntämät lukuteorian tulokset koskevat erityisesti alkulukujen ominaisuuksia ja kokonaislukujen jakamista alkulukutekijöihin.

Mutta tästäkin hyödyllisyydestä on vielä matkaa eurooppalaisessa patentoitavuuskäytännössä edellytettävään teknisyyteen.

Tyypillisesti tilanne on se, että matemaattista menetelmää tarkastellaan tietokoneella toteutettuna keksintönä. Keksinnön ratkaisema tekninen ongelma voi tällöin liittyä tietokoneeseen, esimerkiksi muistin käytön tehokkuuteen, tai se voi liittyä ulkoiseen sovellutuskohteeseen.

Lohkoketjuteknologian hajautetuissa tietokannoissa tulevat esiin molemmat mahdollisuudet. "Ulkoinen" ongelma liittyy kuitenkin usein liiketoiminnallisuuteen, mikä on epäteknistä. Toisaalta tietojärjestelmien turvallisuus katsotaan pääosin tekniseksi.

Alla olevassa käsitekartassa esitetään lohkoketjuteknologian suhdetta eurooppalaisiin patentin myöntämisen perusteisiin. Vaikka toimintaympäristö, tietoliikenneverkot, on selkeästi teknistä, lohkoketjut sivuavat käsitteellisesti useita Euroopan patenttisopimuksen artiklan 52(2) poissulkulistassa mainittuja asioita.

Käsitekartta: Lohkoketjuteknologia ja artiklan 52(2) poissulkulista
___________________________________________________________________________

* "I have never done anything ’useful’. No discovery of mine has made, or is likely to make, directly or indirectly, for good or ill, the least difference to the amenity of the world", G.H.Hardy, A Mathematician's Apology

** “At that time it was easy to carry out fundamental discoveries, and large numbers of them were carried out. Huyghens, for example, improved the telescope, looked at Saturn and discovered its ring, and Hooke discovered the red spot on Jupiter. At that time discoveries were not unusual events, they were not registered, not patented, as they are now, they were quite an everyday occurrence. (This was the case not only in the natural sciences. Mathematical discoveries at that time also poured as if from a horn of plenty.)", V.I.Arnold: “Huyghens and Barrow, Newton and Hooke, Pioneers in mathematical analysis and catastrophe theory from evolvents to quasicrystals", Translated from the Russian by Eric J.F. Primrose, 1990 Birkhäuser Verlag

Teksti:
Olli-Pekka Piirilä, johtava tutkijainsinööri, PRH

Tulostettava versio
Viimeksi päivitetty 04.07.2018