Pääkirjanpitovientien ja muiden oikaisujen tarkastus

Yhtiössä voi olla käytössä sekä automaattisia että manuaalisia pääkirjanpitovientejä. Automaattiset pääkirjanpitoviennit siirtyvät automaattisesti jostain toisesta järjestelmästä tai alakirjanpidosta.

Manuaalisia pääkirjanpitovientejä kutsutaan usein muistiotositteiksi. Manuaaliset pääkirjanpitoviennit voivat sisältää kirjauksia mille tahansa tilille ja niiden sisältö on monesti arvionvaraisempaa kuin automaattisten pääkirjanpitovientien sisältö. Tämän vuoksi manuaaliset pääkirjanpitoviennit usein valikoituvat tilintarkastajan riskiarvion perusteella tarkastettaviksi pääkirjanpitovienneiksi.

Tilintarkastajan on tarkoituksenmukaista tarkastaa myös mahdolliset muut oikaisut. Näitä ovat esimerkiksi kirjanpidon ja tilinpäätöksen täsmäytyserot sisältävät tositteet, joita on tehty tilinpäätöksen laatimisen yhteydessä.

Johto sivuuttaa kontrollit -riski on väärinkäytöksestä johtuva olennaisen virheellisyyden riski ja täten merkittävä riski, joka esiintyy jokaisessa toimeksiannossa. Pääkirjanpitovientien ja muiden oikaisujen tarkastuksella on kaksi tärkeää tehtävää tilintarkastuksessa. Tarkastus vastaa:

• riskiin, että johto ohittaa kontrollit
• olennaisen virheellisyyden riskiin, joka syntyy siitä, että tilikauden lopussa tehdyt pääkirjanpitoviennit tai muut oikaisut eivät ole asianmukaisia.
  

Tilintarkastajan tavoitteena on muodostaa soveltuvin osin käsitys muun muassa

• prosesseista, joissa tapahtumat siirtyvät pääkirjanpitoon
• käytetyistä tositelajeista
• hyväksymisvaltuutetuista henkilöistä ja ryhmistä
• siitä, kuinka automaattiset pääkirjanpitoviennit voidaan erottaa manuaalisista.
  

Tilintarkastusvalvonnan tekemät havainnot pääkirjanpitovientien ja muiden oikaisujen tarkastuksessa liittyivät mm. siihen, että tilintarkastaja ei ole yksilöinyt tarkastamiaan tositteita.

Esimerkkejä havainnoista

• Tilintarkastussuunnitelma ei huomioi riskiä siitä, että johto sivuuttaa kontrollit eikä tilintarkastaja ole suunnitellut ja suorittanut tilintarkastustoimenpiteitä riskiin vastaamiseksi.
• Tilintarkastaja ei ole yksilöinyt tarkastamiaan pääkirjanpitovientejä ja muita oikaisuja eikä niille tehtyjä toimenpiteitä, joten tarkastuksesta saadun evidenssin määrää ei voi arvioida.