Pääkirjanpitovientien ja muiden oikaisujen tarkastus

Yhtiössä voi olla käytössä sekä automaattisia että manuaalisia pääkirjanpitovientejä. Automaattiset pääkirjanpitoviennit siirtyvät automaattisesti jostain toisesta järjestelmästä tai alakirjanpidosta.

Manuaalisia pääkirjanpitovientejä kutsutaan usein muistiotositteiksi. Manuaaliset pääkirjanpitoviennit voivat sisältää kirjauksia mille tahansa tilille ja niiden sisältö on monesti arvionvaraisempaa kuin automaattisten pääkirjanpitovientien sisältö. Tämän vuoksi manuaaliset pääkirjanpitoviennit usein valikoituvat tilintarkastajan riskiarvion perusteella tarkastettaviksi pääkirjanpitovienneiksi.

Tilintarkastajan on tarkoituksenmukaista tarkastaa myös mahdolliset muut oikaisut. Näitä ovat esimerkiksi kirjanpidon ja tilinpäätöksen täsmäytyserot sisältävät tositteet, joita on tehty tilinpäätöksen laatimisen yhteydessä.

Johto sivuuttaa kontrollit -riski on väärinkäytöksestä johtuva olennaisen virheellisyyden riski ja täten merkittävä riski, joka esiintyy jokaisessa toimeksiannossa. Pääkirjanpitovientien ja muiden oikaisujen tarkastuksella on kaksi tärkeää tehtävää tilintarkastuksessa. Tarkastus vastaa:

• riskiin, että johto ohittaa kontrollit
  
• olennaisen virheellisyyden riskiin, joka syntyy siitä, että tilikauden lopussa tehdyt pääkirjanpitoviennit tai muut oikaisut eivät ole asianmukaisia.
  

Tilintarkastajan tavoitteena on muodostaa soveltuvin osin käsitys muun muassa

• prosesseista, joissa tapahtumat siirtyvät pääkirjanpitoon
  
• käytetyistä tositelajeista
  
• hyväksymisvaltuutetuista henkilöistä ja ryhmistä
  
• siitä, kuinka automaattiset pääkirjanpitoviennit voidaan erottaa manuaalisista.
  

Tekemämme havainnot pääkirjanpitovientien ja muiden oikaisujen tarkastuksessa liittyivät mm. siihen, että tilintarkastaja ei ole yksilöinyt tarkastamiaan tositteita.

Esimerkkejä havainnoista

• Tarkastusdokumentaation perusteella ei voida varmistua siitä, että tilintarkastaja olisi tarkastanut suoraan pääkirjanpitoon tehtyjen vientejä ja muita oikaisuja.
  
• Dokumentaatiosta ei ilmene, onko tilintarkastaja muodostanut käsityksen ja arvioinut taloudellisen prosessin kontrolleja, jotka liittyvät pääkirjanpitovientien ja muiden oikaisujen kirjaamiseen, mitä tarkastustoimenpiteitä tilintarkastaja on kohdistanut muistiotositteiden tarkastamiseen ja mitkä muistiotositteet hän on tarkastanut.
  
• Tilintarkastaja on kirjoittanut työpapereihinsa, että hän on tarkastanut puolet tilikauden tositteista. Läpikäytyjä tositteita ei ole yksilöity. Muistiotositetarkastuksen dokumentointitavasta johtuen siitä saadun evidenssin määrää on vaikea arvioida.
  
• Tilintarkastusdokumentaation perusteella muistiotositteita on tarkastettu tilikauden ajalta ja tilikauden lopussa, mutta dokumentaation pohjalta ei ole mahdollista arvioida toimenpiteillä saatua evidenssiä ja/tai laajuutta, koska tarkastettuja tositteita/vientejä ei ole dokumentaatiossa identifioitu.